Garnacha
Garnacha voi olla joko punainen tai valkoinen lajike. Kun sitä käytetään yksinään, viitataan punaiseen Grenache Noir lajikkeeseen, joka on yksi kaikkein laajimmalle levinnein rypälelajike.

Garnacha (tai Grenache Ranskassa) kasvaa hyvin kuumissa, kuivissa olosuhteissa. Sen paksu varsi sopii hyvin tuulisiin olosuhteisiin, ja sitä kasvatetaan pääasiassa viinin tekoon Ranskassa, Espanjassa, Etelä-amerikassa, Australiassa ja Kaliforniassa. Se sisältää hyvin korkean sokeripitoisuuden ja siitä voidaan tehdä viinejä joiden alkoholipitoisuus on jopa 15-16 t-%. Grenachesta tehdyt viinit ovat makeita, hedelmäisiä, ja niissä on hyvin vähän tanniinia. Sitä sekoitetaan usein muiden lajikkeiden, esim. Syrahin tai Carignanin kanssa, jolloin lopputuloksesta tulee tasapainoisempi ja pehmeämpi. Yksinään siitä saadaan lihaisia ja hedelmäisiä nuoria viinejä, joilla on taipumus kypsyä nopeasti pullossa, ja jotka ovat alttiita hapettumiselle.

Espanjassa Garnacha on kaikkein laajimmin levinnyt lajike. Sitä kasvatettiin Espanjassa ennen Ranskaa, ja se on alkuperältään espanjalainen, mutta tunnetaan ranskalaisten viinien suosion takia nimellä Grenache. Katalaanisella aluella sen nimi on Garnatxa.
Espanjassa Garnacha sekoitetaan yleensä Tempranillon kanssa. Prioraton alueella Kataloniassa, jossa tuotetaan korkeatasoisia Garnacha-viinejä, sitä sekoitetaan pieniin määriin Gabernet Sauvignonia tai Carignanea. Australiassa siitä tehdään joskus yksilajikkeista viiniä, mutta useimmiten se sekoitetaan Syrahin tai Mourvédren kanssa.
Valkoinen Garnacha (Garnacha Blanca) tuottaa yleensä korkean alkoholipitoisuuden ja korkean happoisuuden omaavia valkoviinejä, joissa on sitrushedelmien ja yrttien sävyjä. Espanjassa sitä viljellään Riojassa, Navarrassa, Toledossa, Madridissa ja erityisesti Katalonian Terra Altassa, jossa se on eniten viljelty valkoinen lajike.

Garnacha Tinta
Koko Espanjan mitassa eniten viljelty rypäle, josta syntyy maukkaita ja voimakkaita nuoria viinejä. Lisätään usein muista rypäleistä (mm. Tempranillosta) valmistettaviin kypsytettäviin viineihin voimaa antamaan.

Garnacha Tintorera
Jotensakin sama rypäle kuin edellä mainittu, poikkeuksena tumma hedelmäliha. Käytetään jonkin verran mm. Almansassa, Bierzossa ja Jumillassa.

Mencía-rypäle
Mencía-lajiketta pidetään Cabernet Francin esi-isänä, jonka varhaiset roomalaiset asuttajat istuttivat Bierzoon. Alueen eristyneisyyden ansiosta se on säilynyt ja menestynyt näihin päiviin saakka. Alueen viiniköynnöksien keski-ikä on suhteellisen vanha minkä ansiosta saadaan aikaiseksi korkeatasoisia viinejä.

Mencía-rypäleen makua voidaan kuvailla pyöreän marjaisaksi, josta voidaan erottaa kirsikkaa ja mustaviinimarjaa. Mencía ei sovellu kovin hyvin lämpimien alueiden viinilajikkeeksi, mutta pystyy tuottamaan riittävän viileissä olosuhteissa viinejä, joista löytyy hedelmäisyyttä ja hapokuutta. Rypäle onkin “löydetty uudestaan” viiniharrastajien keskuudessa.

Monastrell-rypäle
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Monastrellista löytyvät 1400 –luvulta. Ranskassa, missä rypälettä käytetään sekoiteviineihin, sitä kutsutaan nimellä Mourvedré. Espanjassa Jumillassa rypäleestä tehdään lajikeviinejä.

Monastrellista saadaan korkean alkoholipitoisuuden viinejä, jotka ovat tummia ja lihaisia. Aiemmin rypälettä sekoitettiin sellaisten lajikkeiden kanssa, joissa oli vähemmän väriä ja voimaa. Tästä johtuen rypäleet poimittiin myöhään, silloin kun niiden sokeripitoisuus oli maksimaalinen. Nykyään modernein tekniikoin voidaan sadonkorjuuta aikaistaa, ja näin Monastrellistakin voidaan valmistaa lajikeviinejä.

Monastrell on päälajike mm. Alicantessa, Almansassa, Penedesissä ja Valenciassa, ja eniten sitä löytyy Murciassa, jossa se vie viininviljelyalueista hieman yli puolet.

Muscat
Muscat-rypäleen (Espanjassa Moscatel) uskotaan saaneen alkunsa Lähi-Idästä, vaikkakaan alkuperä ei ole täysin varma. Todennäköisesti joko roomalaiset sotilaat tai phoenikkialaiset kauppiaat ovat levittäneet sitä ympäri välimerta. Roomalaisten uskotaan antaneen sille nimen mausteisen ja voimakkaan, myskiä muistuttavan, aromin mukaan.
Muscat-perheeseen kuuluu suuri määrä (noin 200) väriltään ja kooltaan vaihtelevaa lajiketta. Niitä viljellään laajalti viinintekoon, rusinoiksi ja tuoreeltaan syötäviksi. Ne vaihtelevat väriltään valkoisesta lähes mustaan, mutta ovat lähes kaikki maultaan makean kukkaisia ja hyvin aromaattisia. Laajan levinneisyyden ja lajikkeiden määrän vuoksi sen uskotaan olevan yksi vanhimmista tunnetuista lajikkeista.

Australiassa muscat-rypäleistä tehdään saman nimistä väkevöityä viiniä. Kreikassa sitä käytetään Metaxan valmistukseen ja perussa siitä tehdään Pisco-brandya. Ranskassa ja Italiassa siitä tehdään useita erilaisia viinejä kuten väkevöityjä ranskalaisia vin doux naturel -viinejä sekä italialaisia Asti-kuohuviinejä. Ranskalaisen shampanjan raaka-aineena se tuo rakennetta ja hienostuneisuutta.

Espanjassa viljeltävä lajike on nimeltään Moscatel Romano, joka on vähähappoinen mutta makea. Se on yksi kolmesta sherryn tekoon sallitusta rypälelajikkeesta sekä olennainen raaka-aine Malagan alueen makeissa jälkiruokaviineissä.

Syrah-rypäle
Syrah tunnetaan ennen kaikkea ranskalaisena viinirypäleenä. Vaikka Syarh yhdistetäänkin usein iranilaiseen Shirazin kaupunkiin, se on alkuperältään vähemmän tunnettujen Ranskalaisten lajikkeiden Mondeuse Blancin ja Durezan risteytys. Yli puolet maailman Syraheista tuotetaan Ranskassa, mutta sitä viljellään hyvin menestyksekkäästi myös muualla lämpimän ilmaston maissa, kuten Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Yhdysvaltojen Californiassa.

Syrahissa on paksukuorinen ja hyvin tumma, lähes musta rypäle, josta saadaan intensiivisiä ja usein korkean alkoholipitoisuuden viinejä, jotka ovat luonteeltaan mausteisia ja marjaisia.

Syrah on suhteellisen tuottava ja vastustuskykyinen lajike, mutta vaati lämpöä kypsyäkseen. Espanjassa Jumillan alueella tuotetaan erinomaisia Syrah-viinejä joko lajikeviininä tai sekoittaen sitä Monastrellin kanssa.

Tempranillo-rypäle
Tempranillo on alunperin espanjalainen rypäle, joka tunnetaan eri nimillä Espanjassa ja muissa viinintuottajamaissa. Esimerkiksi Riojassa ja Murciassa tämä rypäle kulkee nimellä Tempranillo, La Manchassa ja Valdepeñasissa sitä kutsutaan Cencibeliksi ja Torossa Tinta de Toroksi. Espanjan ulkopuolella Tempranilloa viljellään mm. Portugalissa, Argentiinassa sekä Etelä-Ranskassa. Tempranillo on nimetty espanjalaisen “temprano” -sanan mukaan viitaten siihen, että se kypsyy
aikaisemmin kuin suuri osa muista viinilajikkeista.

Tempranillo on pienirypäleinen ja paksukuorinen lajike, josta saadaan täyteläisiä punaviinejä. Tempranillo sekoitetaan usein muiden lajikkeiden kanssa, koska se on itsessään vähähappoinen ja vähäsokerinen. Esimerkiksi sen kuuluisimmalla tuotantoalueella Riojassa sitä käytetään yhdessä Garnachan, Mazuelon ja Gracianon kanssa. Garnacha tuo voimakkuutta lisäämällä alkoholipitoisuutta, Mazuelo happoisuutta ja Graciano rakennetta.

Nuorena Tempranillosta saadaan erinomaisia, hedelmäisiä ja raikkaita viinejä. Ihanteellisissa olosuhteissa siihen saadaan tarpeeksi hapokkuutta, jotta siitä voidaan valmistaa hienosti kypsyviä viinejä ilman muita lajikkeita. Tynnyrikypsytys etenkin amerikkalaisissa tynnyreissä tuo vaniljan aromia, joka sopii hyvin Tempranillon mausteiseen luonteeseen.

{ Ylös }