Koskivinos

Murcian ja Albaceten provinsseihin levittäytyvä Jumilla oli aiemmin tunnettu karkeiden, alkoholipitoisten ja helposti hapettuvien viinien tuottajana. 1990 -luvulta lähtien muutamat innovatiiviset tuottajat ovat kuitenkin nostaneet Jumillan yhdeksi Espanjan kiinnostavimmista viinialueista.

Tyypillinen jumillalainen viini on tummaa ja intensiivistä, ja siinä on tummien kypsien hedelmien sävyjä. Hiekkainen, sorainen, kalkkikivinen ja savinen maaperä, ankara ja kuiva ilmasto kylmine talvineen ja kuivine kuumine kesineen saavat päälajikkeen Monastrellin (n.80% viljelyalasta ) kehittämään aromit huippuunsa. Myös Syrah-rypälelajike tuottaa täällä hedelmäisen ja mausteisen ominaisluonteensa ehkä paremmin kuin millään muulla Espanjan DO-alueella.

Myöhäinen Phylloxera-kirvan isku Jumillan viljelmiin vuonna 1989 johti alueella viininviljelyn aloittamisen uudelta pohjalta (muualla Espanjassa kirva teki tuhojaan jo n. 100 vuotta aiemmin). Tuhon jälkeen Jumillan viinitarhat istutettiin uudestaan alkuperäislajikkeilla kuten Monastrellilla, mutta myös tuontilajikkeilla (esim. Syrah ja Merlot) tuottamaan kevyempiä ja hedelmäisempiä viinejä. Samalla aikaistettu sadonkorjuu (rypäleissä vähemmän sokeria – viinissä vähemmän alkoholia), tekniset edistykset kuten lämpötilakontrolloitu käyminen ja investoinnit uusiin laitteisiin, ovat luoneet uudentyyppisen Jumilla-viinin. Nämä viinit ovat tasapainoisia ja sävykkäitä, säilyttäen kuitenkin perinteisen konsentroituneen ja kypsän luonteensa.

TAKAISIN